tiistai 2. elokuuta 2016

Tunne kun lähtee seuraamaan sydämen ääntä

Jännä ja rauhallinen olo, vaikka tulevaisuus voisi hyvinkin näyttää kaaokselta. En tiedä vielä pääsenkö opiskelemaan, haastattelu on keskiviikkona. Luotan kovasti siihen että pääsen. Koulutus olisi vuoden mittainen ja se auttaisi tulevaisuuttani paljon.

Tulot tippuu, mutta olen laskenut tulevani toimeen niillä. Haen opiskelun tueksi aikuiskoulutustukea. Olisi mahdollista ottaa myös opintolainaa. Se olisi ensimmäinen kerta elämässäni ja toivon ettei sitä tarvitsisi ottaa. Toisaalta se on omalla tavallaan turva, jos näyttää siltä ettei tulot riitä.

Uupumuksesta olen jollain tavalla selvinnyt. Päivä kerrallaan on silti mentävä ja ne päivät on hyvin erilaisia. Toisena päivänä tekee mieli mennä tekemään kovat treenit ja toisena päivänä joutuu ottamaan monen tunnin päiväunet että jaksaa iltaan asti. Töihin menemistä en pysty edes miettimään.

Se on nyt niin että opiskelen vuoden, siinä sivussa teen verkostomarkkinointia ja etenen minne sydän ohjaa. Tiedän että minulla on todella paljon eri vaihtoehtoja elää tässä maailmassa. Nyt on aikaa napata ajatuksista kiinni ja tarttua töihin sen eteen mihin on menossa.


Mitä minä haluan?
Haluan että toimin yrittäjänä, minulla on mahdollisuus vaikuttaa omiin tuloihin ja ajankäyttöön, voin matkustella työni puolesta ja pystyn olemaan paremmin läsnä kotona ja antaa arvokasta aikaa lapsille. Työ ja koti tasapainossa.


Selvennöstä edelliseen.. Entinen elämä oli yhtä kaaosta jossa töihin meni kaikki energia, kotona ei jaksanut kuin nukkua ja kiukuta. Ainainen miettiminen seuraavia viikkoja ja mitä tänään syötäisiin mahdollisimman nopeaa ja helppoa tietysti. Yleensä juhlapyhät olin töissä ja yhtä usein mies oli töissä ja lapset hoidossa. Läpsystä vaihto oli usein, saattoi mennä viikko ennenkuin toiselle puoliskolle kerkesi sanoa mitään. Lappuun sai laittaa tärkeät asiat että muistathan lapsen hammaslääkärin tai päästäänkö kevätjuhlaan. Kauheat joulut ja juhannukset ja pääsiäiset ja uudet vuodet Aina töissä. Harmitus lasten puolesta. Ei enää ikinä tätä rumpaa! ei ikinä! Joskus pitää palaa loppuun ennekuin tajuaa lähteä kohti parempaa...

Sydämellä Eevis


2 kommenttia:

  1. Elämäntilanteen nollaus aika ajoin voi olla hyvästä. Turhan usein sitä päätyy tottumaan myös poikkeavaan - mikä on kyllä inhimillistä.

    VastaaPoista
  2. Omalla kohdalla nollaus on auttanut niin hyvin, että pystyy rohkein mielin lähtemään kohti uusia tuulia. :) Aikansa sitä kaaosta jaksoi pyörittää ja tosiaan tottui siihen että meillä vaan on ollut aina tämmöistä.. Huh, että se on ohi!

    VastaaPoista